Turvallinen hevonen
Voidaanko koskaan olettaa, että hevonen, joka on pako- ja saaliseläin olisi täysin turvallinen?
Hevonen on pako- ja saaliseläin. Sitä ohjaavat edelleen kesyhevosenakin sen ikiaikaiset vaistot ja perimä. Hevonen on suuri, nopea ja voimakas eläin, se pystyy reagoimaan ja pakenemaan sekunnin murto-osassa pelästyessään.
Pakeneminen ja pelkoreaktio on hevosen luontainen ja lajityypillinen käyttäytymismalli ja tapa reagoida sitä huolestuttaviin ja pelottaviin asioihin.
Mikä luo hevoselle turvallisuutta?
Hevosesille turvallisuutta eri tilanteisiin luovat sen luonnollista käyttäytymistä ymmärtävät ihmiset sekä lajityypilliset tarpeet täyttävät elinolosuhteet. Meidän ihmisten, jotka olemme nämä lumoavat olennot "kesyttäneet", meidän velvollisuutemme on myös huolehtia hevostemme hyvinvoinnista järjestämällä niille elinolosuhteet joissa ne voivat toteuttaa luonnollisia lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Hevoset ovat myös tapaeläimiä, tutut päivittäin toistuvat samanlaiset rutiinit luovat hevoselle turvaa ja pysyvyyden tunnetta. Omat hevoseni ovat olleet samassa muuttumattomassa laumassa vuodesta 2011 lähtien, 12 vuotta yhteistä eloa. Hevoset tuntevat minut ja minä hevoseni, tämä tuo myös turvaa ja ennakoitavuutta asiakastilanteisiin.
HEVOSEN LAJITYYPILLISET KÄYTTÄYTYMISTARPEET HUOMIOIVA ELINYMPÄRISTÖ
Sosiaalinen käyttäytyminen ja kommunikointi
Hevonen on sosiaalinen laumaeläin, sillä on pako- ja saaliseläimenä tarve kuulua laumaan. Lauma luo hevosille turvallisuuden tunteen. Yksinäinen hevonen on turvaton. Laumassa vallitsee arvojärjestys, arvojärjestys elää ja muuttuu lauman sisällä. On tärkeää, että hevosilla on tilaa väistää toisiaan, avoin tilava elinympäristö.
Hevoset luovat kumppanuus- ja ystävyyssuhteita, kaikki hevoset eivät automaattisesti tule toimeen keskenänsä, laumadynamiikka vaihtelee sen yksilöiden persoonallisuuksien mukaan.
Hevosilla on tarve olla yhteydessä toisiinsa. Tarve koskettaa ja tulla kosketetuksi, olla lähellä. Hevosille ei riitä pelkästään näkö- ja hajukontakti lajitovereihin, hevonen tarvitsee suoran kosketusyhteyden toiseen hevoseen.
Tyytyväinen hevonen – turvallisempi hevonen
Hevosen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita ovat syömis- ja juomakäyttäytyminen, liikunta, lepo, sosiaalinen käyttäytyminen, kehon hoito ja lämmönsäätelykäyttäytyminen. Nämä tarpeet tulisi huomioida kokonaisvaltaisesti mahdollisimman hyvin järjestettäessä hevosen elinympäristöä. Hevosen terveys ja hyvinvointi ovat ihmisen vastuulla. Mikäli hevonen ei pääse toteuttamaan luontaisia käyttäytymistarpeitaan, se aiheuttaa hevoselle stressiä. Stressi vaikuttaa hevosiin eri tavalla yksilökohtaisesti, se voi edesauttaa sairauksien kehittymistä, aiheuttaa stereotyyppistä käyttäytymistä, käytösongelmia, oppimisen heikentymistä ja huonontaa elämän laatua.
Syömis- ja juomiskäyttäytyminen, ruokinta ja veden tarve
Luonnossa eläessään hevonen käyttää suurimman osan vuorokaudesta ruuan etsintään ja syömiseen, ajallisesti n. 12-17 h, jopa enemmänkin. Hevosella on suuri pureskelun tarve. Tässä tulee ristiriita ihmisen järjestämissä oloissa, ruokinta tapahtuu pääsääntöisesti 3-4 kertaa vuorokaudessa. Tämä on liian harvoin ajatellen hevosen ruuansulatusta, fysiologiaa ja lajityypillisiä tarpeita. Korsirehuruokinta olisi hyvä järjestää mahdollisimman monena kertana vuorokaudessa pienin heinäannoksin. Tämä ehkäisisi myös ruuansulatus- ja muita terveysongelmia. Hevoselle tarjotaan puhdasta vettä puhtaista astioista tai automaateista. Mikäli käytössä on juoma-automaatit, heikko vedenvirtaus saattaa aiheuttaa sen, että hevonen ei juo tarpeeksi. Tarhoissa, pihatoissa ja laitumilla olisikin hyvä olla saavissa tai vastaavassa vettä tarjolla vapaasti juotavaksi. Talvella lämmitettävät vesiastiat, hevonen ei mielellään juo jääkylmää vettä. Jos vesi tulee omasta kaivosta, veden laatuun kannattaa kiinnittää huomiota.
Lepo ja unentarve
Hevosen unentarve vuorokaudessa on n. 5-7 tuntia, varsoilla levon tarve hieman suurempi. Pako ja saaliseläimenä hevonen lepää ja nukkuu useissa jaksoissa vuorokauden aikana, näistä osin makuultaan. Hevosen tulisi tuntea olonsa turvalliseksi, jotta se voi nukkua ja levätä tarpeeksi. Rauhallinen, hyviä hevoselle soveltuvia lepopaikkoja tarjoava elinympäristö tutussa laumassa mahdollistaa hevosen levon tarpeen.
Hevosen liikkumisen tarve, aktiivisuus
Hevonen on luontaisesti luotu liikkumaan, mutta luonnonoloissa hevoset liikkuvat vain sen mikä on välttämätöntä, pyrkivät välttämään turhaa liikkumista, koska se kuluttaa energiaa. Luonnonvarainen hevonen liikkuu vuorokaudessa etsien syömistä ja laiduntaen kymmeniä kilometrejä. Suurin osa liikkumisesta on hidasta käyskentelyä. Varsat liikkuvat enemmän kuin aikuiset hevoset, riittävä liikunta ja leikki on tärkeää varsojen tuki- ja liikuntaelimistön normaalille kehittymiselle. Aikuisten hevosten aktiivisuus vaihtelee jaksoittain yleensä päiväsaikaan.
Kehon hoito
On tärkeää, että hevosella on mahdollisuus piehtaroida ja hoitaa siten ihoaan ja karvapeitettänsä. Hiekka ja kuiva maaperä, sekä joskus myös märät savikot tarjoavat hevoselle oivia piehtaroimispaikkoja. Puiden rungot mahdollistavat kutisevan ihon hankaamisen. Piehtaroinnin tarve patoutuu, mikäli hevosella ei ole mahdollisuutta piehtaroida ja hoitaa siten kehoaan. Hevoset rapsuttavat itseään ja myös laumakavereitansa. Rapsuttelu on tärkeää sosiaalista kanssakäymistä hevosten kesken. Ne myös hakeutuvat toistensa lähelle ja häätävät kesäaikaan toinen toisiltaan ötököitä. Kehon hoito on myös osa sosiaalista käyttäytymistä.
Hevosilla on tarve olla yhteydessä toisiinsa. Ne kommunikoivat keskenään kehonkielellä, kosketuksin, äännähdyksillä ja hajusignaalein.
Koulutuksen vaikutus
Hevosen täytyy saada olla tehtäviensä tasalla. Sitä mitä hevoselle ei ole opetettu, sitä ei myöskään voida vaatia. Koulutus luo perustan ja turvan hevosen kanssa työskentelyyn eri tilanteissa. Hyvin tehtäviinsä perehdytetty hevonen on turvallisempi hevonen.